Maailman kutistuessa yhä pienemmäksi ihmiset hankkivat netistä vaikkapa kiinalaisten tekemiä vaatteita, koruja, kaikenlaisia kodissa tarvittavia esineitä ja kenkiä.
Vanhat kyläsuutarit olivat jo katoamassa. Elintason noustessa hommattiin kuluneiden tai rikkimenneiden kenkien tilalle uudet, entistä nopeammin kuluvat ja rikkimenevät.
Elettiin pikaisesti muotiin tulevien ja muodista menevien hyödykkeiden aikaa, jolloin jokseenkin heikkolaatuisia jalkineita hankittiin niiden kestävyydestä piittaamatta.
Lapissa on säilynyt koko ajan taito tehdä työkenkiä, karvakenkiä, poronnahkaisia lakkeja ja laukkuja. Taitoa ovat ylläpitäneet vanhat mestarit, jotka ovat opettaneet jo kotona käsityön merkityksen.
Inarissa toimiva Saamelaisalueen koulutuskeskus on välittänyt tietoa ja osaamista myös muualta tulleille.
Virpi Jääskö hankki perustietonsa ja taitonsa saamelaisesta käsityöstä Saamelaisalueen koulutuskeskuksen iltakursseilla ja jatkoi harjoituksia kotona, ompelemalla perheelle. Aikuisella iällä hän halusi oppia vielä uutta ja lähti Kankaanpäähän suutarinoppiin.
Kävi koulunsa, suoritti työssäoppimisjaksonsa ja näyttötutkintonsa.
Tuli takaisin Inarin kirkonkylään, jossa on edelleen osapäiväisesti Saamelaisalueen koulutuskeskuksen hanketöissä.
Ja kotona verstaallaan V.A. Törmäsentiellä Taveämmi. Kenkäsuutari.
-Tave tulee inarinsaamen sanasta pohjoinen. Olimme lapsena suvun kalakammilla Tavesaaressa, Pohjoissaaressa, jossa elin elämäni onnellisinta aikaa, hän kertoo.
Vaativaa käsityötä
Jalkineen valmistamiseen voi perinteisesti kuulua jopa yli 200 työvaihetta. Ihan niin paljoa ei aina tarvita, mutta käsityön osuus on todella suuri.
-Muuten teen kaiken itse, mutta hyvän ompelijan palveluita voisin ostaa, pohtii Taveämmi hioessaan pohjallista liimausta varten. -Voisin kyllä teettää malleja yhteistyökumppanillakin, jos sellainen löytyisi.
-Suunnilleen kaikki työni ovat tilaustöitä, jotka tehdään asiakkaan toiveen ja jalan mukaisesti kasviparkitusta naudan ja poron nahasta.
Käsityö on fyysisestikin vaativaa, minkä huomaa katsoessaan kuinka Taveämmi käyttää voimia reiittäessään nahkaa, jotta nauhoitusta varten tarvittavat metalliset lävistysrenkaat saa paikalleen.
Jo tätä ennen on suunniteltu, mitattu, kaavattu ja leikattu. On ommeltu ja lestitetty. On tehty pinkopohjaa, on käytetty kymmeniä tunteja käsityötaitoa kengän valmistukseen.
Tässä tapauksessa valmis sneaker-pieksu saa roosanauhakeräyksen kunniaksi samanväriset kengännauhat.
Virpi Jääskö voisi teettää vakiomallit sopivalla kenkätehtaalla.
Silloin kenkiä voisi riittää jälleenmyyjillekin, ja hän voisi itse keskittyä yksilöllisiin tilaustuotteisiin, viimeisen päälle omannäköisiin käsityötuotteisiin. Toistaiseksi yhteistyökumppania tähän ei ole löytynyt.
Käsityöyrittäjä toivoo pystyvänsä tekemään tuotteita, jotka kestävät katsetta ja kulutusta.
Taveämmi voi.
Ritva Savela
Kuvat: PasiR