Myyräemo tulee sukukypsäksi runsaan kuukauden ikäisenä. Se tekee noin 5 jälkeläistä parhaimmillaan viiden viikon välein, yleensä huhti-elokuun välisenä aikana.
Se voi siten saada 25 jälkeläistä kesässä. Sen poikasista puolet on naaraita, ja myös ne voivat ehtiä kolmeen poikueeseen syksyyn mennessä, jolloin yksi naaras voi saada teoreettisesti toista tuhatta jälkeläistä yhden ainoan vuoden aikana.
Eri asia on kokonaan se, kuinka moni jälkeläinen jää henkiin. Myyräravintoa hyödyntävät niin petolinnut kuin maapetoeläimet. Myyrä voi joutua haukan tai pöllön kynsiin kesken parittelunkin, jolloin se on vähiten varuillaan.
Pahin myyräsurmaaja on tuskin myyriä suurempi lumikko, joka mahtuu ryömimään myyrien tarkoin piilotettuihin pesäkoloihin. Tällöin koko pesue tuhoutuu. Kärpät, ketut ja petolinnut muodostavat nekin merkittävän uhkan myyrille. Huonoina myyrävuosina petolinnut eivät pesi alueella ollenkaan.
Yllättävän suuri uhka myyrien poikasille ovat myös saman lajin toiset urokset, jotka tappavat usein vieraan naaraan synnyttämät jälkeläiset. Tämä onnistuu kuitenkin vain ensimmäisen elinviikon aikana, jolloin pikkumyyrät ovat vielä liikuntakyvyttömiä.
Vieraiden pentujen surmaaminen on yleistä lähes kaikilla maanisäkäskoirailla leijonista myyriin.
Pissatestejä ja uskottomuutta
Naarasmyyrä pyrkii valitsemaan parhaan urosmyyrän paritteluun. Tämä selviää yksinkertaisen pissatestin avulla. Aktiivisimmat urokset löytyvät naaraan reviirin ydinalueelle pissaavista tai muutoin laajalle alueelle pissamerkkejään levittävistä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole pissa, vaan sen mukana levittyvät feromonit naaraille ja aggressiivisuutta mittaavat hajusteet toisille koiraille.
Naaras ei useinkaan päädy parittelemaan yhden koiraan kanssa, vaan varmistaa jälkeläistensä geenikirjon parittelemalla usean koiraan kanssa. Seuraavaa poikuetta tehdessä se voi vaihtaa taas partneria. Useamman partnerin hyödyntäminen taannee kirjavan geeniperimän lisäksi sen, ettei näistä kukaan surmaa sen poikasia.
Ahkera lisääntyminen ravinto-olojen ollessa suotuisaa päätyy kuitenkin aina ravinnon vähenemiseen, petojen lisääntymiseen sekä kannan degeneroitumiseen monien tautien myötä.
Mistä johtuu syklisyys ja miksi se katosi vuosikymmeniksi?
Myyrien lisääntymissykli on yleensä neljä vuotta. Huippuaika on yleensä yhden kesän mittainen, se toki voi alkaa jo lumen alla.
Hämmästyttävintä syklisyydessä on se, että lähes kaikki saman alueen myyrälajit kokevat syklin huipun samaan aikaan tai ainakin peräkkäin. Samoin kannat romahtavat ja notko tavoitetaan käytännössä samaan aikaan. Sopulien kannat nousevat myyriin nähden usein hiukan jälkijunassa.
Tutkijoita syklisyys on kiehtonut jo pitkään. Syklisyys on voimakkaimmillaan pohjoisessa, se tapahtuu neljän, joskus viiden vuoden välein. Mutta 1980-luvulla syklisyys yllättäen katosi ja palasi vasta 2010.
Samaan aikaan peltomyyrä katosi Lapista. Se palasi samaan aikaan kuin syklisyys alkoi uudestaan. On arveltu, että yhden merkittävän myyrälajin puuttuminen sekoitti pakan ja vähensi lajien välistä kilpailua. Peltomyyrän myötä myös lumikon kanta romahti, sekin palasi syklien taas alettua.
Näiden kahden tekijän, merkittävän kilpailijan sekä tärkeimmän pedon katoaminen katsotaan vaikuttaneen siten, että syklisyyden asemasta myyrähuipuista tuli vuodenaikaisia ja epäsäännöllisiä.
Myyräkuumetta ei vielä Inarissa
Metsämyyrä, jonka katsotaan olevan yleisin maamme myyristä (300 miljoonaa yksilöä keskimäärin), on levinnyt Inarin ja Sodankylän kuntien rajamaille. Tämä on merkittävä seikka, sillä metsämyyrä on juuri se myyrä, joka levittää ns. Puumala-virusta eli myyräkuumetta. Myyräkuumeen oireita ei kuitenkaan ole havaittu merkittävässä määrin Keski-Lapissa, joten on mahdollista että myyrien kantama Puumala-virus ei selviydy pohjoisen pakkasissa. Huoli taudin saamisesta Inarissa on jokseenkin pieni.
Lisäksi sairaus ei ole lähtökohtaisesti vakava, sillä ei ole seuraamuksia, se ei tartu toiseen ihmiseen, ja sen voi sairastaa vain kerran.
Kuitenkin on todettava ulkomaalaisen myyrätutkijan kuolleen myyräkuumeen seurauksena muutama vuosi sitten. Keskieurooppalaisissa puumala-viruksen oireet näkyvät muutenkin voimakkaampina.
Vesa Luhta
Kuva: Fotolia.com