Inarin kirkonkylä on monta monessa. Se on vilkas turistipaikka, se on saamelaisten hallintokeskus, se on korkeatasoisen museon paikka, se on merkittävä koulutuspaikka, se on korkeatasoisen käsityön paikka, se alkaa olla Suomen suosituimpien bändien must-paikka.
Kesällä sieltä käydään laivalla Ukonsaaressa, syödään kotomaamme parhaaseen A-ryhmään rankatussa ravintolassa sammalta, nautitaan muissakin ravintoloissa erinomaista ja huolella tehtyä lähiruokaa.
Kesällä Inarin kirkonkylä on myös Pop up-paikka.
Musiikkiravintola PaPaNa: terassilla koko perhe viihtyy mukavien myyjien kanssa, kun pääasiassa Saamelaisalueen Koulutuskeskus SAKK:in entiset ja nykyiset opiskelijat myyvät toinen toistaan taidokkaampia käsitöitä, koruja ja mukavaa suuhun pantavaa. –Huomaattehan ottaa rahaa mukaan, jos sattuu, ettei kortti käy maksuvälineeksi.
Melkein Siidaa vastapäätä, laivan lähtölaiturin vieressä sijaitseva Inarin Hopea popahtaa puolestaan muun muassa itsetehdyllä suklaalla, Sacher-kakulla, jota itävaltalaiset (huom!) kilvan kehuvat, juustokakulla, joka vie kielen mennessään, mahtavalla määrällä erilaista teetä, virkistävillä shoteilla ja luonnonläheisillä smootheilla.
Kun tähän vielä lisää, että ehdottoman vohvelihullut norjalaiset ovat talven odottaneet kieli pitkällä kesän ja inarilaisen vohvelin nauttimista, menee kehumisen puolelle.
Ja miksi ei menisi. Raili Qvick lupaa nimittäin tehdä itse kaiken vohveleiden päälle levitettävän hillon.
Siinä, missä PaPaNan terassijoukko myy aivan vallattoman hyvää käsityötä, siinä Inarin Hopean vintillä kierretään katselemassa kirpparikamaa.
Molempi parempi. Popuppia vaan Inari!
Ritva Savela