Lähes jokainen koiranomistaja pitää lemmikkiään hämmästyttävän viisaana. Perusteluna viisauteen pidetään eläimen oppivaisuutta ja tottelevaisuutta, jopa sen uskollisuutta.
Nämä tekijät eivät kuitenkaan kerro eläimen viisaudesta, ne ovat pikemminkin eläimen lajityypillisiä tapoja selviytyä. Saman tasoiseen viisauteen kykenevät lähes kaikki selkärankaiset kaloja ja lintuja myöten. On eri asia ratkaista ongelmia tai tehtäviä kuin ratkaista kussakin tilanteessa oikeanlainen käyttäytyminen.
Viisaus keskittyy tiettyihin lajiryhmiin
Ihminen ajattelee usein, että aivojen koko on suoraan verrannollinen viisauden kanssa. Siksi oletetaan, että hevonen on viisaampi kuin lapinmyyrä. Näin toki saattaa ollakin, mutta ennen kaikkea isommat aivot mahdollistavat monimutkaisempia tunnelatauksia, joiden avulla eläin voi varmistella tulevaisuuttaan. Monimutkaisten ongelmien ratkaisuun muista eläimistä ei ole, eivätkä ne kykene pohtimaan mitä ihminen tai edes lajikumppani ajattelee heistä yksilöinä. Ihmistä lukuun ottamatta eläimet eivät keskity ajattelemaan riittävätkö ne puolisolleen, sillä se ei auta niitä selviytymään ja lisääntymään.
Nykytutkimusten mukaan on kuitenkin selkeästi eläinlajeja tai pikemminkin lajiryhmiä joilta erilaiset monimutkaisten tehtävien ratkaisut onnistuvat muita paremmin. Näitä ovat esimerkiksi delfiinit ja valaat sekä ihmisapinat, elefantit ja siat, mutta myös papukaijat ja varislinnut. Nämä lajiryhmät kykenevät selviytymään monimutkaisista tehtävistä, erityisesti jos niiden ratkaiseminen auttaa palkinnon, yleensä herkkupalan saamisessa.
Eläimiä arvotettaessa on kuitenkin muistettava, ettei älykkyys liity mitenkään eläinten tunteikkuuteen. Myöskään vähemmän älykkäiden ihmisten tunnetiloissa ei ole eroa älykkäiden kanssa, yksilöistä riippuen asia voi olla jopa päin vastoin.
Kehittyneemmillä selkärankaisilla on todettu samat perustunteet kuin ihmisilläkin, päällimmäisenä pelko, ilo ja suru. Useat lajit osoittavat myös kiintymystä. Jos kiintymyksen kohde kuolee, tuntee eläin selvästi surua, jota voi toki olla vaikea tulkita. Eläintenkin aivoihin kiintymys tai rakkaus erittää opioideja. Kun kohde katoaa, eritys loppuu, eläimet ovat poissa tolaltaan ihmisen tavoin.
Eläin ei kuitenkaan ryhdy pohtimaan syyllisyyttä läheisen poistuessa. Vain ihmisen ja mahdollisesti älykkäimpien muiden eläinten, kuten delfiinin äly voi riittää pohtimaan syitä ja seurauksia.
Tunteet eivät kuulu pelkästään nisäkkäille
Eläinten käyttäytymistä tutkineet ovat päätyneet siihen, että myös linnut kykenevät vähintään perustunteiden kokemiseen eli pelon, ilon ja surun, mutta myös kiintymyksen, kenties vihankin. Puhutaan joutsenlaulusta, joka syntyy kun puoliso kuolee. On todettu, että joutsenen puoliso saattaa viettää useita vuorokausia kuolleen puolisonsa lähettyvillä voimakkaasti äännellen, jopa silloin kun siitä voi aiheutua sille vaaraa.
Täysin yksiavioinen joutsen ei kuitenkaan ole, vaan löytää yleensä seuraavana keväänä uuden puolison.
Myös kaloilla on todettu olevan tunneskaala pelosta iloon. Jokainen lienee nähnyt miten nopeasti pääosa kaloista vilahtaa piiloon huomatessaan ihmisen kuvastuvan rannalta. Kalan löytäessä ravintoa se viestii iloa lajikumppaneilleen. Silloin ne näyttävät leikkivän siitä aiheutuvan mielihyvän vuoksi.
Kaloilla on myös kyky tuntea kipua siinä missä muillakin selkärankaisilla, kipu aiheuttaa niille myös hätää, pelkoa ja ahdistusta. Kaloilta näyttää kuitenkin puuttuvan kivun hallintajärjestelmät. Me emme voi siten tietää mitä kärsimyksiä esimerkiksi kalastuksen muodot saattavat kaloille tuottaa. Kalahan ei kykene veden päällä ääntelemään, eikä ihminen vastaavasti veden alla kuulemaan kalojen ääniä. Tiedetään, ettei kivun määrä ole suhteessa lajin kehittäneisyyteen tai kokoon.
Kotimaan viisaat löytyvät varislinnuista
Varislintuja on totuttu pitämään älykkäinä jo kansansaduissa, ja tämä havainto pitääkin paikkansa. Niinkin persoonattoman tuntuinen taajamalintu kuin naakka on osoittanut jopa aikataulun tajua Helsingin rautatieasemalle saapuvien junien suhteen. Naakat oppivat napsimaan pitkänmatkanjunien veturien kyljistä niihin liiskautuneita hyönteisiä jopa sellaisella innolla, että ne oppivat kerääntymään täsmälleen oikeina aikoina junia odottamaan. Mikäli juna oli myöhässä, naakat oppivat odottamaan kärsivällisesti.
Suomen viisain lintulaji lienee kuitenkin korppi, jota jo muinaistaruissa pidettiin neuvokkuutensa vuoksi joko jumalien tai itsensä perkeleen sanansaattajana.
Korpilla on todettu lähes puhekykyä omaava lingvistinen taito – sillä on yli 80 erilaista äännähdystä, jotka selkeästi merkitsevät eri asioita. Se viestii lajitovereilleen lisäksi asentojensa ja lentotyylinsä kautta havaitsemiaan asioita. Valtava näkökyky lisää neuvokkuuden tuntua, korpilta jää tuskin mitään havaitsematta. Voi sanoa, että ihmisten viestintätaito on päässyt korppien tasolle vasta nykyisen teknologian avulla.
Vesa Luhta
Kuvat: Fotolia