Maapallon mitattavissa oleva lämpeneminen jo asteella on saanut vauhtia myös muuttolintujen paluuseen.
Erityisesti Etelä- ja Keski-Euroopassa talvehtivat lajit kuten töyhtöhyyppä, sepelkyyhky ja kiuru saapuvat selvästi aikaisemmin Suomeen, näin myös Inarin Lappiin. Lajit peltolajeina ovat täällä toki harvinaisia ja jopa taantuvia kannoiltaan, sillä peltoviljely pohjoisimmassa Suomessa on vähentynyt tuntuvasti. Myös pitkämatkaisemmat, Afrikasta muuttavat lajit, saapuvat hiukan aiemmin.
Muuttoa säätelee myös kevään sää
Erityisesti vesilinnut ovat nopeuttaneet aikataulujaan Suomeen saapumisessa, mutta vesilintujen saapuminen Inariin tapahtuu edelleen entisessä aikataulussa. Tämä selittyy pitkälti sillä, että sulapaikkojen määrä ei ole huhtikuisessa luonnossa pohjoisessa toistaiseksi lisääntynyt.
Ensimmäiset laulujoutsenet saapuvat edelleen maaliskuun lopulla. Ne muuttavat Inariin Norjan rannikon kautta, sillä keskisessä Lapissa ja Perä-Pohjolassakaan ei ole vielä liiemmälti sulapaikkoja. Moni muukin laji kiertää samaa merenrantareittiä pohjoisimpaan Lappiin.
Inarin Lapissa säätelee muuttoa myös vuosittain jyrkästikin vaihtelevat säät. Keväällä 2017 oli lunta vielä paksulti kesäkuun alussa, mutta 2013 vastaavasti lähes kaikki lajit saapuivat poikkeuksellisen lämpöaallon ansiosta lumettomaan Lappiin jo toukokuun puolivälissä.
Hyvä muuttosää onkin monille linnuille ratkaiseva seikka – kun lämmin etelänpuoleinen tuuli puhaltaa Keski-Euroopasta saakka on muutto joutuisaa. Useat lajit saapuvat silloin samanaikaisesti ja massoittain.
Muutto on aikaistunut 1-2 päivää vuosikymmenessä
Lähempää muuttavien lintujen, kuten rastaiden on todettu saapuvan 1,5-2 vuorokautta aiemmin vuosikymmentä kohden. Vastaavasti kaukomuuttajat, kuten pääskyset ja sinirinta, saapuvat keskimäärin vuorokauden aiemmin samaan aikamäärään verraten. Trendi on ollut selvästi havaittavissa jo lähes neljän vuosikymmenen ajan.
Voimakkaimmin muutto on nopeutunut hanhilla. Harvinaistunut metsähanhi tulee Oulun seudun muuton aikaisille levähdyspaikoille, kuten Liminganlahdelle, jopa kaksikin viikkoa aikaisemmin. Loppumatkaa Inarin jängille säätelee kulloisenkin kevään pälvipaikkojen lisääntyminen.
Monien lajien yksilöille varhainen saapuminen takaa parhaimmat pesimäpaikat – turvallisimmat, tutut ja runsaimmin ravintoa lähistöllä tarjoavat. Hyvä pesäpaikka takaa varmemmin tuloksekkaan pesinnän.
Aikaistunut muutto tuo myös vaaroja
Pohjoisen säätilat vaihtelevat keväällä rajusti. Useina vuosina lämpöaalto, yli 10 astetta, on tuonut runsaasti lintuyksilöitä poikkeuksellisen aikaisin Pohjolaan. Pesimäreviirejä otetaan haltuun, ja jopa pesintä saattaa käynnistyä parisen viikkoa etuajassa.
Mutta säiden heilahtelut jatkuvat Inarin Lapissa juhannukseen saakka. Kolea pohjoistuuli tuo mukanaan lumimyrskyn, jäätävä vinkka riepoo maata useita päiviä. Monen linnun pesintä keskeytyy, mutta auringon pilkahtaessa ja lumirännän sulettua se voi alkaa uudestaan mikäli emolinnut selviytyivät takatalvesta.
Toiset lajit runsastuvat, toiset käyvät harvinaisiksi
Ilmastonmuutos on auttanut monia lajeja leviämään Inarin Lappiin aiempaa runsaslukuisemmin. Tällaisia lajeja ovat muiden muassa ne lajit, jotka ovat runsaita etelämpänä, kuten räkätti- ja punakylkirastas sekä metsäkirvinen ja punarinta. Myös närhi ja kulorastas ovat lisääntyneet näkyvästi.
Häviäjiä uudessa tilanteessa ovat vastaavasti arktiset lajit. Kiljuhanhi on jo kadonnut, samoin tunturikiuru, katoamassa on myöskin lapinkirvinen. Aiemmin hyvin yleisen puronvarsien visertäjän, sinirinnan, Lapin satakieleksikin kutsutun mestarilaulajan kannat ovat romahtaneet myös hälyttävästi viimeisen 20 vuoden aikana, eikä tuolle taantumiselle näy olevan loppua.
Sinirinta ei todennäköisesti kärsi niinkään Lapin keväitten ja kesien lämpenemisestä, mutta sen pitkä muuttomatka yli laajenevan Saharan autiomaan voi olla sille kohtalokas. Sitä saattaa vainota myös Välimeren alueen pikkulinnunpyynti.
Sinirinnan lailla harvinaistuneita lajeja ovat lisäksi keltavästäräkki, pulmunen, suokukko sekä monet vesilinnut, kuten tukkasotka, jouhisorsa, haapana ja heinätavi.
Vesa Luhta
Kuvat: Anja Akujärvi