-Aloin huolestua oikein kunnolla, kun tuli tietoon, että Santa’s Hotel Tunturin isäinpäivän aaton herkkupöytää ei mahdollisesti enää tulisikaan jatkossa, huokaisi tapahtumasta tuttu helsinkiläinen kulinaristi viime vuonna, jolloin Lapin keittiömestareiden tapahtuma oli osa virallista Suomi 100-ohjelmaa.
Hänelle, kuten kymmenille muillekin vakituisille kävijöille, herkkupöytään tutustuminen, toinen toistaan maukkaampien ruokien nauttiminen ja tuttujen tapaaminen on ollut – ja on onneksi edelleenkin – yksi vuoden kohokohdista.
Eikä suotta.
Viime vuosisadan puolella, vuonna 1990 katettiin ensimmäinen pöytä.
Silloinkin valinnan varaa oli; muun muassa kirkasta riistakeittoa, kuorrutettua hummerinpuolikasta, taikinoitua Inarin taimenta, kotapaistileikettä, lampaankaretta tai pekonoitua tournedostaAterian päätteeksi jälkiruokavaunusta tarjottiin kiivikermahyytelöä, lakkatäytteisiä tuulihattuja, talon suklaakakkua, puolukkavaahtoa ja hedelmiä kuohuviinihyytelössä.
Vuoden tuumaustauon jälkeen alkoi tapahtua. Kun koeluontoista alkua oli rakentelemassa parikymmentä lappilaista keittiöammattilaista, nykyään taitoaan esitteleviä mestareita on jo nelisenkymmentä.
Kun ensimmäisenä vuonna tarjoiltiin ruoat asiakkaille pöytiin, nyt herkkuja notkuvaa buffaa kiertää jatkuva jono; ensimmäiset ovat jo jälkiruokia ihastelemassa, kun myöhemmin ruokailevat huokailevat runsaiden alkupalojen kanssa pohtien, kuinka paljon niitä kestää syödä, että tilaa jää vielä lämpimille ruoillekin.
Ja kun vuonna 1990 kolmisensataa uskaliasta uteliasta kävi katsastamassa ja maistelemassa, mistä oli kysymys, nyt talo on loppuunmyyty, 650 ensimmäistä on onnistunut tilaamaan paikan ajoissa.
Kehittely käynnissä-
ammattilaiset asialla
Lehtisen veljekset Markku ja Jorma ovat olleet pitkään primus motoreina tapahtuman järjestämisessä, nykyään orkesteria johtaa hotellin keittiöpäällikkö Petri Selander.
Alusta alkaen on ollut yksi johtava periaate: paikalliset maut, läheltä saadut raaka-aineet, ovat pääosassa. Tähän liittyen herkkupöytään alun perin kehiteltyjä uusia innovaatioita löytyy nyt lähes kaikista Lapin hyvistä ruokapaikoista. Usein ruokalajeja on jalostettu edelleen oman talon imagoon ja menu-kokonaisuuteen sopiviksi.
Kiistatonta on kuitenkin, että keittiömestareiden veljellinen kisa uusien, maistuvien ruokalajien kehittämisestä nimenomaan isäinpäivän aatoksi, on tuonut uutta monipuolisuutta ravintoloiden tarjontaan.
Tässä yhteydessä täytyy toki muistaa sekin, ettei vuosien kuluessa ole jämähdetty pelkästään kotoisiin makuihin. On tarjottu haita ja rauskua, kissa-, miekka- ja mustekalaa, on maisteltu kengurua, strutsia, emua, biisonia, myskihärkää ja alligaattoria. Muun muassa.
Pääosa ruoista on kuitenkin tutuista ja turvallisista pohjoisen Suomen ja Jäämeren alueen raaka-aineista valmistettuja herkkuja, jotka vaihtelevat vuosittain.
Niiden lisäksi tänäkin vuonna esitellään hieman erikoisempiakin raaka-aineita, kuten joidenkin kaipaamaa kengurua ja siankorvia!
Pitkällisen kokemuksen perusteella kiitämme keittiömestareita siitä, että alkupalapöydän klassikkojen klassikot, eli osterit ja mädit tykötarpeineen ovat tänäkin vuonna ensimmäisenä herkuttelijoita odottamassa.
Ritva Savela