Joiku-Kotsamo panostaa paikallisuuteen, poroihin ja aitoon elämykseen

Joikun Kodan avaran hirsituvan keskellä palaa avotuli ja kun paikan emäntä Armi Palonoja kohentaa tulipuita, pyrähtää kipinäparvi kohti Saariselän taivasta.

– Paikallisuus on yksi valtti, porot toinen ja aitous kolmas, Joiku-Kotsamon yrittäjät Armi ja Timo Palonoja luettelevat.
– Aito tuote on aina aito tuote, he selittävät omien ohjelmapalveluidensa menestystä. Saamelaisessa poromiesperheessä poro on osa elämää ja turisteja safareilla vetäviin ajoporoihin kiinnytään niin, että ne saavat jäädä Joikun Kodan porotarhaan eläkepäivikseen.

Palonojat perustivat ohjelmapalveluyrityksensä eräänä tammikuisena päivänä 27 vuotta sitten. Armi Palonoja oli käynyt töissä ”Kiilopään perän” matkailuyritysten keittiöissä, ja koska porotilan emäntä tunsi saamelaisuuden lisäksi poronhoidon ja osasi vielä joikatakin, pyydettiin hänet usein tarjoilijan töistä järjestämään myös ohjelmapuolta.
– Ajattelin sitten perustaa yrityksen. Timo oli aluksi vastaan mutta innostui lopulta – ja halusi tarjota laajempiakin palveluita, Armi Palonoja kertoo.

Pariskunta rakensi ensin kodan Sotajoen latvoille Hukkalanttoon ja kuljetti sinne matkailijoita. Ryhmät olivat pieniä ja käytössä kaksi moottorikelkkaa ja kaksi rekeä.
Isompi ja tilavampi Joikun Kota nousi lähelle Saariselkää Urupään kainaloon 18 vuotta sitten. Kota rakennettiin männikköön neljän kilometrin päähän valtatiestä – kaukaa viisaasti, sillä tänään hiljaisuus on yksi matkailun valteista eikä Joikun Kodan poroajeluilla kuulukaan muuta kuin koparoiden nakse ja reen jalasten suhina.

Poro löytää tien pimeässä

– Jarrut päällä joutuu talvea markkinoimaan, Armi Palonoja paljastaa. Täysi meno on päällä heti kun lumi sataa maahan eli marraskuusta maaliskuun loppuun ja hieman hiljaisempana senkin jälkeen.
– Kun aloitimme, puhuttiin vain suomea. Nyt pitäisi puhua kiinaa eikä suomen sanaa juuri kuule, yrittäjäpari naurahtaa. Aasialaisten rynnistys yllätti viime vuonna mutta ei enää.

Yrittäjäparin lisäksi Joiku-Kotsamolla on yhdeksän työntekijää, neljästä omasta lapsesta kaksi on töissä yrityksessä ja yksi lapsenlapsi harjoittelijana. Huskysafareita on tarjolla alihankintana.

Joiku-Kotsamon moottorikelkkasafarit suuntaavat tunturiin kolmesti päivässä ja ajoporoilla on samoin päivässä kolme lähtöä.
– Porojakin on ajateltava, useampi safari päivässä olisi liikaa niille, talon emäntä huolehtii porotarhan parinkymmenen poron hyvinvoinnista.

Alkuvuosien ohjelmiin tulivat muutama vuosi sitten mukaan revontulisafarit moottorikelkoilla ja poroilla.
– Timo sen keksi, että ajetaan poroilla katsomaan revontulia. Porohan näkee kulkea pimeässäkin, Armi Palonoja kertoo. Kysyntä on kova, edellisenäkin iltana poroilla lähdettiin turistien kanssa tuiskuun, mutta sitten taivas yht´äkkia aukeni ja revontulet leimahtivat esiin.

Aina uuden opettelua

– Tasoa pitää nostaa koko ajan ja uusia asioita opetella, Joikun Kodan emäntä kertoo. Palveluiden yksilöllisyys halutaan säilyttää kaiken kiireenkin keskellä ja ryhmät saavat esimerkiksi ruokailla Joikun Kodan ohjelmallisten Lapin iltojen aikana omassa rauhassa.

– Ahaa, tämä kuuluu tähän kulttuuriin, Armi Palonoja kuvaa jatkuvaa uuden oppimista. Aasialaiset eivät esimerkiksi juo kylmää mehua ja jotkut haluavat ateriajuomaksi kahvia.

Suurkaupunkien melusaasteesta tulevat voivat pelätä hiljaisuutta, joku taas tulee Aasiasta vuodesta toiseen uudestaan juuri hiljaisuuden perässä. Toinen ryhmä etsii rauhaa, toinen haluaa kokea samana päivänä kaiken mahdollisen. Ja kiinalainen on mielestään erämaassa jo muutaman sadan metrin päässä valoista.

– Matkailu tarjoaisi poropuolellekin monenlaista puuhaa, mutta siihen ryhtyminen on asennekysymys. Matkailu on jo isoa teollisuutta. Siihen on sopeuduttu ja siitä virrasta pitäisi Lapin ihmisen yrittää saada oma osansa, aikaisempi poromies ja nykyinen Joiku-Kotsamon elämysisäntä Timo Palonoja sanoo.

Timo ja Armi Palonoja valittiin Sodankylän Vuoden Yrittäjiksi 2017. Yritys toimii sekä Sodankylän että Inarin kuntien alueella. Palonojat asuvat Sodankylän Vuotsossa ja vievät edelleen yövieraita Sodankylän alueelle Hukka-Kodalle. Joikun Kota puolestaan on Inarissa Saariselällä.

Teksti: Helena Sahavirta
Kuvat: Petteri Kyrö