Ivalon kylän keskustan tuntumassa sijaitsevan omakotitalon piharakennuksessa palavat valot myöhäiseen yöhön. Lähelle hiippailevan uteliaan korviin saattaa kuulua työstökoneiden ääniä, musiikkia, voitonriemuisia riffejä. Jos uskaltautuu sisälle asti, outo saattaa hämmästyä – hän on yllätyksekseen joutunut kitarantekijän työpajaan, Veli-Pekka Puttosen valtakuntaan.
Mitenkään sattumalta Veli-Pekka ei ole kitarantekoaan aloittanut. Hän kertoo olleensa pikku pojasta alkaen kiinnostunut soittimien rakentelusta ja siihen liittyvästä näpertelystä, niin kuin hän asian määrittelee. -Kotona on ollut ala-asteajoilta erilaisia kitaroita, vahvistimia ja soittimia, joita piti tietenkin purkaa koko ajan. Osa jäi kylläkin kasaamatta, kun tuli käytettyä purkutyössä välillä ehkä vääriä työkaluja ja liian raakoja menetelmiä.
Pienet epäonnistumiset eivät innokasta poikaa masentaneet, polte säilyi: -Kotona ja koulussa kasattiin soittopelejä männystä ja koivusta, eikä kaksisia työkalujakaan ollut aina käytettävissä. Koulussa sentään pystyi käyttämään koneita, mutta harvat oppitunnit ja pakolliset työt hidastivat oppimista.
Lisää tietoa kaivattiin. Veli-Pekka tilasi kitaralehtiä ja niiden kautta esitteen soitinrakennustarvikkeista, työkaluista ja varaosista: -Tästä luettelosta tuli minulle tärkeä lehti, jota selailin yöt ja päivät, hän muistelee nyt.
Yläasteella hän pääsi seuraamaan alusta alkaen, miten soitinrakentaja teki sähkökitaran alusta loppuun asti, ja totesi että juuri tätä hänkin haluaa tehdä, ”minä kans”. -Pääsin käymään kitaranrakentajan luona aika usein ja työskentelyä seuratessa tajusin, ettei tämä laji ole hätähousujen hommaa, vaan vaatii vieläpä äärimmäisen tarkkaa työskentelyä. -Eksoottiseltahan se tuntui, ilta ja pitkälle yötä verstaalla, kitaraa valmistuu. Välillä mustaa kahvia, ja taas tarkkailemaan, mitä seppä tekee seuraavaksi. -Yhden tällaisen reissun päätteeksi sain mukaani kitaran kaula-aihion, joka vaati vielä työtä, mutta isoimmat ja haastavimmat vaiheet oli tehty, sekä muutamia paloja ylimääräistä puuta. Sen projektin kimpussa meni talvi ihan mukavasti.
Systemaattista kouluttautumista
Peruskoulun päätyttyä Veli-Pekka jatkoi määrätietoisesti matkaansa kohti unelmaansa. Hän kouluttautui Rovalan kansanopistossa kevyen musiikin linjalla, kävi kitaranrakennuskurssin, suoritti puualan perustutkinnon erikoistuen pintakäsittelyyn ja opiskeli samaan aikaan iltaisin kitaranrakennusoppia soitinrakennusmestarin luona, perehtyi soittimiin ja tutustui muun muassa Ikaalisten soitinrakennuskouluun.
2000-luvun alkupuolella olivat vuorossa tietotekniikan ammattiopinnot Rovaniemellä: -Illat ja osin yötkin menivät soitinrakennuskursseilla. -Usein otin yhteyttä puhelimella soitinrakentajiin, kyselin neuvoja ja ohjeita kaikesta mahdollisesta, muun muassa käytettävästä puumateriaalista ja työkaluista.
Sain paljon vastauksia ja kannustusta harrastukselle. -Tilasin heiltä myös valmiita osia, otelautaa ja kaularautaa joihin ei ollut silloin tarvittavia työkaluja. Kunnon työkalut hommasin kitarakurssin jälkeen, osan osti äiti, loput maksoin kun paiskoin pää punaisena hommia, raivasin tienlaitoja, tein metsätöitä, istutin taimia ja niin edelleen. Jokunen soittokeikkakin oli.
VeePeeGuitars – kitaroita korvesta
Oli hankittu tarvittavat perustiedot ja työkalut. Oli sopivat tilat. Oli tosin vaativa päivätyö ja perhekin – mutta kitaroita alkoi syntyä. -Kitaranrakennus lajina on aika haastavaa, kun täytyy hallita useita osa-alueita, tunnettava puulajeja sekä niiden käyttäytymistä niitä työstettäessä pintakäsittelyä ja työkalujen hallintaa unohtamatta. Tarkkuutta, huolellisuutta ja malttia pitää myös olla. -Soittotaitokaan ei ole pahitteeksi soittimia tehdessä. Laskutaito ja luova ajattelu ovat aika tavalla mukana kuvioissa.
Tulosta on tullut. Sähköisiä soittimia on valmistunut 67, seuraavat kaksi ovat työn alla. Soittimensa ovat saaneet myös kolme akustisen kitaran ja kolme mandoliinin soittajaa. – Ensimmäinen kitara lähti pajasta, kun soittajatuttava kävi morjestamassa ja jäi ihmettelemään juuri valmistunutta kitaraa.
Sanoin etten myy sitä, kun tein itselle… Tuttava löi paksun nipun satasia kouraan ja täytyy sanoa, että mieli muuttui. Kitara on sittemmin päätynyt erään punk-bändin kitaristin työkaluksi. Uusi omistaja soittikin ja kyseli soittimen historiaa, kehui tehneensä tuolla kaikki keikat ja esiintymiset.
– Eräässä rautalankatapahtumassa kuuntelin, kun kolmen eri bändin ammattikitaristit keskustelivat soittimista -Alkoi kitaroiden vertailu ja näkyi olevan jokaisella minun tehtaani logo soittimissa.
Mestarit soittivat vielä kolmella eri lavalla yhtä aikaa. Tilanne oli kyllä mieleenpainuva, kun joka lavalla soi oma tekele, ei päässyt oikein karkuunkaan mihinkään.
Puttosen kitarat ovat lähteneet kotimaan lisäksi myös kansainvälisille markkinoille. Niitä on ainakin Ruotsissa, Itävallassa, Sveitsissä ja Japanissa. Unkarissa ihastuttaa Ivalossa korjattu basso, jossa on täkäläisiä osia.
Custom serviceä kerrassaan
-Korjauksia on ollut aivan käsittämätön määrä, on ollut pari ihan säpäleiksi mennyttä kitaran kaulaa, jotka ovat nyt ehjiä. Yhden pianonkin olen maalannut ja kiillottanut. -Kitaroitten korjauksista sain hyvää harjoitusta opiskellessani musiikkia. Tuolloin huone oli täynnä kitaroita, joita kaverit kiikuttivat huoltoon.
Matkan varrella on ollut monenmoista asiakaspalvelua. Suuri osa laitteista toki kiikutetaan työpajalle, mutta vierailevia bändejä on autettu myös Saariselän tunturikeskuksessa; -Kävin työkalujen kanssa ravintoloissa monesti illalla, korjasin jossain nurkassa kolvi kuumana, vaihdellen muun muassa soitinten kieliä, ihmiset tanssivat ja osa seurasi mielenkiinnolla, mitä teen -Vein myös varaosia ja kielisarjoja tunturiin, jos bändillä oli niistä pulaa, siihen aikaan ei saanut nopeasti oikein mistään sellaisella varoitusajalla mitään
Kunnon Mies
Laanihovin Monotanssit ja Teerenpesän Naistentanssit
yhtye soittelee trio-kokoonpanolla, duona klubikeikat ja
pienemmät tilaisuudet. Vasemmalta Mika Nurmela, Rovaniemi;
basso, laulu, Anssi Hallikainen, Tornio; rummut,
Veli-Pekka Puttonen, Ivalo: kitara, basso, laulu.
Kitaramestari Puttonen on, totta kai, myös muusikko. Hän on soittanut eri kokoonpanoissa, vaikka piti välillä olosuhteiden pakosta vähän matalampaa profiilia sillä puolella. Vakituinen päivätyö, kitaranrakennus ja perhe veivät aikaa sen verran, ettei lavoille oikein tahtonut ehtiä.
Nyt tilanne on toinen – Veli-Pekan molemmat toiveammatit ovat toteutuneet. Hän oli vuonna 1999 perustamassa Rovaniemellä Kunnon Miehet-yhtyettä, jonka kanssa on nyt paremmin aikaa keikkailla.
Kunnon Miehet kasvattaa vauhdilla suosiotaan Lapin hiihtokeskuksissa ja laivoilla, joilla riittää työtä – ja pitkiä työpäiviä: -Oikeaa vapaa-aikaa ei oikeastaan ole, sillä siellä soitetaan kolmekin settiä päivässä, joten kun työt aloitetaan aamulla, soitetaan iltapäivällä seuraavan kerran ja myöhään illalla aamupuoleen asti.
Pitää olla koko ajan skarppina. Esimerkiksi alkoholin kanssa on täysi nollatoleranssi; ravintolassa saa istua vapaalla ollessa, mutta mitään limua väkevämpää ei tietenkään saa juoda. Kun on taas kohta työhön meno. Jos sääntöä rikkoo, lentää ulos seuraavassa satamassa.
Kunnon Miehet viihdyttävät myös Saariselällä mukavasti pitkin kevättä. Ja jos sopiva rako sattuu kohdalle, voi asiasta kiinnostunut vaikkapa kysäistä Veli-Pekka Puttoselta, miten kävisi pieni kitaranrakentelu…
Ritva Savela