Tammikuun lopun kovat pakkaset saattoivat olla monen lajin selviytymiselle ylivoimaisia. Äärimmäiset sääolot luovat reunaehtoja yksilöiden ja kokonaisten lajienkin esiintymiselle. Pakkanen karsii monia talvilintulajeja ja niittää yksilöitä, jolleivat ne saa esimerkiksi ihmisen ruokinta-apua. Monet nisäkkäätkin joutuvat koville. Eläimille on kuitenkin kehittynyt melkoinen kirjo selviytymismenetelmiä, joilla torjua talven kylmyyttä ja siitä johtuvaa nälkää.
Selviytymiseen on monta konstia
Moni on miettinyt miten linnut viettävät keskitalven pitkän yön – oksalla istuenko ja kalikaksi jäätyen?
Monet pohjoisen talvehtivat pikkulinnut onnistuvat hakeutumaan lumikinoksen sisään kovien pakkasten aikaan. Kanalinnut tunnetaan tästä taidosta, mutta lumikieppiin voivat pudottautua myös esimerkiksi urpiaiset, punatulkut ja varpusetkin. Lapintiainen ja hömötiainen hakeutuvat lumi- tai puunkoloihin, ja ne voivat laskea lämpötilaansa monella asteella vaipuen eräänlaiseen puolihorrokseen.
Kylillä asuvat pihalinnut ovat kekseliäitä. Ne osaavat yöpyä lämmintä ilmaa uhkuvien piippujen ja ilmanvaihtokanavien suilla. Jotkut linnut hakeutuvat jopa lämpimien automoottorien kupeisiin. Ruokinnoilla voi joskus tavata nokisen tiaisen, se on yöpynyt mahdollisesti savupiipun suulla.
Lintujen höyhenpuku on normaalisti riittävän paksu pitämään kylmän loitolla, ja linnut pörhistävät sen ilmavaksi lisäten höyhenpuvun lämpöarvoa. Liikkuminen ja lentäminen kuluttaa kuitenkin lämpöä, ja voi tuoda tuonen tullessaan. Siksi lintuja ei pitäisi koskaan häiritä kovilla pakkasilla.
Silti lähes kaikkien lintulajien yksilöistä puolet saattaa sortua kylmyyteen ja ravinnonpuutteeseen. Runsas ravinto kuitenkin pitää linnut lämpiminä, joten ihmisten ruokinta-apu ei missään nimessä haittaa pikkulintuja. Ilman ruokintaa olisi luultavaa, ettei pieni sinitiainen selviäisi pohjoisessa.
Lajeille periaatteessa riittää, että kevään lisääntymiskaudella on saman verran aikuisia lintuja kuin edellisinäkin vuosina. Käytännössä lajeille on kohtalokkaampaa, jos niiden pesintä epäonnistuu, eikä jälkeläisiä tule. Silloin reunaehdot saneleekin kylmä alkukesä.
Runsas lumi vaikeuttaa liikkumista, mutta antaa myös suojaa
Kätevimmän tavan selviytyä talvesta ovat keksineet karhut. Vetäytyminen talviunille tapahtuu usein jo ennen pakkasten tuloa, vastaava herääminen aiheutuu usein sulavasta lumesta, joka pakottaa karhut maaluolistaan liikkeelle.
Karhut eivät syö talviunen aikana mitään. Siksi ne tankkaavat käytännössä koko syksyn. Niiden paino putoaa talven aikana huomattavasti, mutta energiavarannot riittävät kevääseen asti.
Pienimmät nisäkkäät, myyrät ja päästäiset viettävät talvensa käytännössä lumen alla, jossa on usein vain muutama aste pakkasta. Höyhenet ovat karvapeitettä verrattomasti lämpimämpi kerrasto. Siten pienet linnut pärjäävät kohtuullisen hyvin pakkasessa, mutta samankokoiset nisäkkäät paleltuvat nopeasti. Tästä syystä pienimmät nisäkkäämme eivät nouse lumen pinnalle kuin lämpimillä ilmoilla.
Useimmat nisäkkäistämme ovat yöaktiivisia. Tästä on etua talven kylmyydessä. Päivän ajaksi voi vetäytyä lepoon, ja hakea ravintoa pitkän yön aikana. Esimerkiksi ketun ja näädän öisin kulkema matka saattaa olla kymmenia kilometrejä.
Kaikki eivät selviydy
Monille nisäkkäille käy ohraisesti jos lunta on liikaa, eikä se kanna kulkijaa. Silloin ravinnon haeskelu voi viedä enemmän energiaa kuin hankittu ravinto antaa. Hirviä kuolee usein talven aikana nälkään, mutta myös poroja ja pieniä metsäkauriita. Erityisesti viimeksi mainitut ovat Inarin alueella täysin ihmisten talviruokinnan varassa. Poromiesten levittäessä poroille heiniä, ovat he samalla tietäen tai tietämättään ruokkineet nälkiintyneitä metsäkauriita.
Yleisimmin talven paukkupakkaset karsivat lajeja, jotka eivät kuulu vakituisimpiin pohjoisen eläimiin. Supikoira voi vaipua siilin tapaan horrokseen, mutta kovimmat pakkaset ajavat ne usein liikkeelle. Siksi niitä ei Inarin Lapissa näy, toistaiseksi.
Se mikä pätee eläimiin, pätee myös kasveihin. Inarissa ei jaloilla lehtipuilla ole elinmahdollisuuksia, ja vain harva etelän kukkakasvi onnistuu menestymään pohjoisen kesässä. Mutta pohjoisessa pärjääkin vain karaistuneimmat. Karujen lakimaiden tunturikasvi uuvanan on todettu kestävän jopa -54 asteen pakkasta.
Mutta miten uuvanankin käy, jos ilmasto lämpenee nykyistä vauhtia?
Vesa Luhta
Uuvana-kuva, PasiR